Sunnuntain pitkä

Aloitin kaksi viikkoa sitten rytmittämään juoksua Sportissa olleen maratonkoulun mukaan. En tiedä, minkä vuoden ohjelmasta/lehdestä on kyse, sillä sain ohjelman kaverilta, joka sai sen taasen omalta kaveriltaan... Nämä kaverit ovat kuitenkin talsineet maratonin menestyksekkäästi ohjelman turvin, joten tuumin, että mikäpä tuossa, tällä mennään. Jos sitä vaikka saisi sen kauan kaivatun kunnon takas ja kestävyyttä kerrytettyä.

Alkuun ohjelmassa piti testata, mikä on senhetkinen kunto. Jos jaksoi juosta yli puoli tuntia, ohjattiin noudattamaan ohjelmaa kaksi (oli siis helpompi ja vaativampi ohjelma, ja meikäläisen, sohvaperunankin, kunto oli kevään omatoimisen haahuilun jäljiltä kuitenkin senvertanen, että haastavammalla setillä lähdettiin sitten liikkeelle).

Tuntuu hyvältä, kun juoksussa on rytmi. Sekä päivien näkökulmasta että itse harjoituksen aikana. Ohjelma rytmittää treenit tietyille päiville ja asettaa ehdot sykkeelle sekä treenin kestolle. Parasta on, että ohjelmassa ei mennä "minuutti sitä, toinen tätä" -periaatteella, vaan siinä saa vain juosta tietyn ajan ja huolehtia sykkeestä. En kestäisi jatkuvaa vahtaamista, sillä juoksu (edit: löntystely tässä tapauksessa) ei ole minulle sitä.

Juoksemisessa parasta on huomata jaksavansa, mutta yhtä tärkeää on nollaaminen ja kelailu noin niin kuin pääkopan kannalta. Nämä molemmat osuivat eilisellä lenkillä kuulkaas niin nappiin, että kyllä pisti perunaa hymyilyttämään leviästi lenkin loppumetreillä, kun hoksas, että vielä ois varaa päästellä! Luotan silti, että kunhan maltan pysyä ohjelman spekseissä, kunto karttuu vähitellen. Vaihdoin siis kävelyyn, kun aika oli täynnä.

Eilen oli toisen harjoitusviikon sunnuntaijuoksun vuoro eli pitkän lenkin aika.  Pituutta oli 60 min, tällä kestolla mennään ohjelmassa ekat neljä viikkoa. Muuten ensimmäisten neljän viikon treenit menevät seuraavasti:

ma: lepo
ti: 30 min
ke: lepo
to: 45 min
pe: lepo
la: 30 min
su: 60 min

Keli oli mainio, aurinko paistoi ja ilma lämpeni hiljalleen aamuvarhaisella. Tuuli oli kuitenkin melkoinen - kuten täälläpäin yleensä aina! Askel rullasi ja tuli hiki. Sykkeitä en saa ihan sinne, mihin pitäisi eli peruskuntoalueelle (60 - 70 % maksimista), mutta pysyvät kuitenkin kestävyysalueella (70 - 80 % maksimista) suurimman osan lenkistä. Huomasin toivovani lenkin jälkeen, että voi kun olisi jo taas sunnuntai!

H.

Rakkoja

Jaa-a. Sitäpä tässä vain on tullut kelailtua, että on se jännä, miten juoksusta tulee rakkoja jaloissa mitä omituisimpiin kohtiin. Ei normimenossa tämmöstä ole kyllä koskaan tullut vastaan. En kyllä koskaan ole aiemmin juossut yhtä tiiviisti ja säännöllisesti, saati näin pitkiä lenkkejä. Nyt vain on käynyt niin, että olen tainnut vihdoin löytää lajini ja haksahtaa urakalla.

Onkohan rakkoja mahdollista välttää? Testasin yhdesti rakkolaastaria lenkillä, ja tuntui, että homma vain paheni. Ei nuo rakot maailmaa kaada eivätkä ole valtavia. Lähinnä huvittaa, miten hassuihin paikkoihin niitä ilmestyy.

Ehkäpä tää sitten on vain mun, koppurajalan, kohtalo. Eipähän sentään kynnet lentele, niin kuin jotkut kertovat käyvän. Ei sillä, ei mun lenkit vielä niin pitkiä ole, että tosta olis pelkoa :D!

Juoksen tällä hetkellä Asicseilla, joissa on superhyvä tuntuma. On jalkaa tukevat ja askel on niissä joustava. Kengässä on myös mukavasti varpailla tilaa, eli kengät eivät kyllä hierrä mistään juoksun aikana.

Olen kuitenkin nyt mennyt haksahtamaan pitkän pohdinnan jälkeen ja tilannut kakkoskengät. Niistä lisää sitten, kun paketti saapuu postissa. En kyllä millään malttaisi odottaa...!

H.

Edit: täältä perusvinkkejä aloittelijoille http://www.juoksija-lehti.fi/Default.aspx?tabid=3134

Sykevyö testissä

Tulipahan hankittua Sportstracker HRM Smart -sykevyö. Sportstrackerilla on tullut seurattua ennen sykevyön hankintaa lenkkien pituutta ja reittejä. Jonkin verran olen kiinnittänyt huomiota kulutettuihin kaloreihin, mutta sen tiedon todenperäisyyden jätän kyllä omaan arvoonsa. Jotenkin tuollaiset kalorinkulutusjutut ei ihan meikäläistä ole koskaan vakuuttaneet esim. kuntosalilaitteissakaan, vaikkakin suuntaa ne kyllä varmasti antavat.

Sykevyö oli helppo yhdistää iPhoneen, laitteet löysivät heti toisensa. Systeemi pelaa bluetoothilla, ja sykevyö on ihan perussykevyön tyyppinen. Ohjelmaan voi pistää hälyt päälle tavoitesykkeen osalta (minkä teinkin, ja ärsyynnyin sitten tietty vietävästi siitä piipityksestä lenkillä...). Aika vikkelään pistin äänet pois päältä, kun en jaksanut takuta sen kans, mistä hälyt saa ohjelmassa pois. Siihen voi perehtyä sitten myöhemmin...

Kipaisin tiistai-illan lyhyen 30 min lenkin siis testimielessä vyön kanssa. Noin 4,5 km jolkotuksessa keskisykkeet oli 154, maksimi huiteli 204 - huh huh, ihan liian raskaita vetoja ja turhan kovaa tempoa siis juoksuohjelman mielestä, mutta testi testinä siis tällä kertaa. Ens kerralla mennään hiljaa ja tasaisesti.

Eka kertaa testailin siis myös vetoja lenkillä tässä ohjelmassa, ja aika nihkee tuntuma jäi. Tosin olin lenkillä poikkeavaan aikaan, mikä saattoi vaikuttaa yleisfiilikseen ja juoksutuntumaan. Päivän päätteeksi kiskaistu pyörähdys oli aika raskas, omaan makuun aikaiset aamut on paljon parempia juoksuaikoja.

Testin lopputuloksena vois sanoa, että onhan tämä nyt järkevämpää, että lenkillä on yks laite vähemmän messissä, kun ei tarvi sitä perinteistä sykemittaria pistää käteen. Toki miinuksena on mukana kuskattava puhelin, mutta se nyt kulkis joka tapauksessa mukana. Yhteys toimi hyvin koko ajan, ja harjoitustietojen selailussa näkyi jälkikäteen, minkä verran eri sykealueilla oli tullut vedettyä. Ihan hyvä hankinta kaiken kaikkiaan omasta mielestä!

Lenkkien mitattavuus ja harjoitusten seurattavuus on ainakin itselleni mielekästä ja oman kehittymisen kannalta tärkeääkin. Kun jää jonkinlainen jälki, tietää, mitä on tehnyt ja pidemmällä aikavälillä myös sen, mihin suuntaan on menossa.

H.

Jostain on aloitettava

Melekonen tyyppi. Siskolta saadut lenkkarit, vanhemmilta lainattu sykemittari, kylkiäishuivi, lapsen sormikkaat, joista yhdessä sormessa reiänalku. Tyyliguru matelee pitkin pyörätietä etanavauhtia tihkusadeviimassa kokeillen, mihin siitä ois, oisko siitä, jaksaisko se.

Sohvaperuna kuorittiin maaliskuussa ja lykättiin lenkkipolulle, eihän tota makaamista jaksanu itekään enää kahtella. Alku oli sitten sitä päämäärätöntä haahuilua liian lujaa, liian pitkään, kelillä kuin kelillä, pääsääntöisesti kukonlaulun aikaan, ettei kukaan näe ja piä ihan pöhölönä, tukehu nauruunsa.

Työkaveri lykkäs ohjelman kohti juoksukuntoa sähköpostissa. Tallaaja makusteli sitä päivän, pari, ennen kuin tohti ja haastoi itsensä vaaditulle testilenkille. Ja kappas, kovemman ohjelman mukaan ohjattiin etenemään tuloksen perusteella. Jaksoi se. Ei tuo haahuilu näemmä ihan turhanpäiväistä ollutkaan.

Nyt on touhussa roti ja askel hidas. Tavoitteena on mennä pitkälle, ja ensimmäinen viikko on takana ohjelmaa, joka on sopivan simppeli ja selvä. Ekat 4 viikkoa etenee saman kaavan mukaan, ja sillä on menty tämä viikko: ti 30, to 40, la 30, su 60. Päälle on tullu pyöräiltyä ja venyteltyä. Mikähän tästä potusta kehittyy syksyyn mennessä?

Roiku mukana, jos lystäät, tänne tulee lykättyä mietteitä matkan varrelta. Otsaryppykommentit kiellän ja syväanalyyseihin en kykene. Höpinää tallauksesta siis luvassa, saa nähdä, mistä sitä ittensä löytää.

H.