Vaikka rakastan kesää, on syksy kenties sittenkin se omin vuodenaikani. Se tuli todettua eilisellä pitkällä lenkillä. Ilma tuoksuu ja tuntuu syksylle. Lämpöä on vielä, mutta kaikki enteilee kylmää ja pitää valppaana eri tavoin kuin kesän lamaannuttava helle. Maa ja lehdet tuoksuvat, ja mereltä työntyy raskas viileä tuuli vastaan, kun juoksu kulkee kohti rantaa.
Eilinen pitkä oli vajaa 11 km. Kevyesti kulki ja sykkeet pysyivät loistavasti hieman päälle 130:ssä. Vauhti olikin kyllä hidas - jotain 7,43/km menin keskimäärin. Tärkeintä kuitenkin se, ettei kertaakaan tullut fiilistä, etteikö jaksaisi. Koko lenkki meni nauttien siitä, että saa olla ulkona ja ihailla kesän taittumista syksyksi, ja siitä, mihin minkäkin suoran jälkeen kääntyisi. Reittisuunnittelu fiilispohjalta on kyllä niin mun juttu :D! Ei tarvi välittää siitä, mihin on menossa, kunhan pysyy lenkin pituus (aika) hallussa.
Huomenna alkaa viikko 17. Tänään aion töiden jälkeen vain levätä ja venytellä oikein kunnolla ja rauhassa. Luvassa olisi myös lastenvaatekutsuilla pyörähtäminen illansuussa. Mukava päivä siis luvassa :).
H.
