Kirpeän kostea syysilma

Vaikka rakastan kesää, on syksy kenties sittenkin se omin vuodenaikani. Se tuli todettua eilisellä pitkällä lenkillä. Ilma tuoksuu ja tuntuu syksylle. Lämpöä on vielä, mutta kaikki enteilee kylmää ja pitää valppaana eri tavoin kuin kesän lamaannuttava helle. Maa ja lehdet tuoksuvat, ja mereltä työntyy raskas viileä tuuli vastaan, kun juoksu kulkee kohti rantaa.

Eilinen pitkä oli vajaa 11 km. Kevyesti kulki ja sykkeet pysyivät loistavasti hieman päälle 130:ssä. Vauhti olikin kyllä hidas - jotain 7,43/km menin keskimäärin. Tärkeintä kuitenkin se, ettei kertaakaan tullut fiilistä, etteikö jaksaisi. Koko lenkki meni nauttien siitä, että saa olla ulkona ja ihailla kesän taittumista syksyksi, ja siitä, mihin minkäkin suoran jälkeen kääntyisi. Reittisuunnittelu fiilispohjalta on kyllä niin mun juttu :D! Ei tarvi välittää siitä, mihin on menossa, kunhan pysyy lenkin pituus (aika) hallussa.

Huomenna alkaa viikko 17. Tänään aion töiden jälkeen vain levätä ja venytellä oikein kunnolla ja rauhassa. Luvassa olisi myös lastenvaatekutsuilla pyörähtäminen illansuussa. Mukava päivä siis luvassa :).

H.

Viikko 16 alkaa

Tänään on viikon 16 ensimmäinen treeni. Tänään lupaan juosta hitaasti ja tuijottaa pelkästään sykettä. Tänään lupaan vain kuunnella kehoa ja rytmiä juoksussa.

Jotenkin kummasti sitä on alkanut enemmän kiinnittää huomiota keskivauhtiin, joka tosin on mukavasti matkan varrella parantunut. Pieni itsensä voittamisen tarve ja kilpailuvietti sitä kai yrittää nostaa päätään, vaikka lähtökohtaisesti ainoa tavoite juoksemisessa on ollut oman kestävyyden ja jaksamisen kohottaminen.

Taitaa tosin mennä päivän lenkki myöhäiselle, sillä luvassa on ilmeisestikin viimeinen hellepäivä tälle kesälle...! Nautitaan siis auringosta, nyt vielä kun sitä on luvassa :)!

H.

Kohti puolikasta

Taitaapa tuo nälkä kasvaa syödessä. Maanantaiapatia nimittäin iskee sunnuntain pitkän lenkin jälkeen aina takuuvarmasti ja saa minut haikailemaan jo  hyvissä ajoin tulevaa viikonloppua ja omia lenkkiaamuja. Viikon treenit tiistaisin ja torstaisin ovat vähän pakkopullaa, kun ne on soviteltava töiden ja muun perheen menojen kanssa. Kukaan ei nimittäin vaivaudu viikonloppuisin nousemaan yhtä aikaisin kuin minä :D! Ihanaa omaa aikaa...!

Olen mittaillut karttaohjelmalla reittejä ja suunnitellut muutaman viikon kuluttua häämöttävää puolikasta. Meinaan vetää omatoimipuolikkaan, sillä lähistöllä ei ole syyskuun lopulla kisoja missään. Toisaalta tutuissa ympyröissä on helpompi suunnitella juoksua ja tankkauksia. Pyrin siihen, että reitillä on paljon suoria, joissa voi vain "mennä", mutta toisaalta myös vaihtuvia maisemia, ettei käy tylsäksi. Isoja nousuja/laskuja yritän välttää. Parhaat maisemat (= meri) säästän reitin loppuun.

Tänään käynnistyi viikko 16, joka mennään seuraavalla kaavalla:

ti 30 min
to 40 min nopea
la 30 min
su 1 h 20 min.

Tämän jälkeen pitkä lenkki on 1 h 30 min. Siinä ajassa ehtii jo pitkälle. Nyt menee 1 h 20 min -ajassa noin 12,5 km. Fiilikset vaihtelee jäljellä olevien, "puuttuvien" kilometrien suhteen. Toisaalta tuntuu, että puuttuvat 8 - 9 km eivät ole homma eikä mikään. Toisaalta taas järkytyn hetkittäin ajatuksesta, että se on kuitenkin liki tuplaten tähänastinen pitkä lenkki. Saa nähdä, miten käy...

H.

Melkoinen kesä

Jos nyt jotain hyvää pitää keleistä sanoa, niin viileä kesä on ollut juoksemisen kannalta mainio. Aamuisin on ollut ihanan kirpakka keli ennen auringonpaistetta. Toistakin äärilaitaa on nimittäin kesän aikana tullut testattua: Rodoksen lomareissulla aamujuoksut oli juostava ennen puoli kasia, jos meinas selvitä! Päivisin siellä nimittäin oli pahimmillaan/parhaimmillaan 35 astetta lämmintä kuumaa! Ylpeä silti olen, sillä raijasin ensimmäistä kertaa juoksukengät lomalle!

Myöhemmin kesän aikana kunnostauduin myös Provinssissa aamun juoksulenkillä - muu porukka oli hieman hiljaista aamusta ;).

Kesän edetessä tahti on parantunut, ja nyt mennä kipittelen parhaimmillaan "5:jotain"/km :). Pitkän lenkin vedin viime sunnuntaina eka kertaa paljasjalkakengillä, ja sen faktat tässä:

aika: 1 h 20 min
km: 12,64
keskisyke: 163
keskivauhti: 6:24 / km

Olen menossa harjoitusohjelman viikolla 14, ja tähän asti ei mitään suurempia ongelmia ole tullut. Kunto on kohonnut ihan älyttömästi, ja motivaatio on yhtä viikkoa lukuun ottamatta ollut oikein hyvä. Ajattelin tähdätä siihen, että syyskuun lopussa vedän omatoimipuolikkaan, jonka jälkeen alkaakin sitten täällä juoksukoulu, johon juuri ilmoittauduin.

Sairastamista ja hellettä

Hohhoi, jopas oli viikko! Eilen päättyi kuudes viikko, ja osa siitä meni kyllä ihan muissa sfääreissä. Tiistai-iltana iski vatsatauti, jonka päälle sain kuumeen. Koko tauti oli sairastettu perjantaihin mennessä, joten suht nopeasti meni onneksi ohi. Yksi torstaitreeni jäi väliin, ja lauantain lyhkäsen otin ihan kuulostellen.

Sunnuntain pitkä olikin sitten varsin helteinen, painostava haude seuras ihan lenkin loppukilometreille saakka. 70 minuuttia, kuuma keli, sykkeet keskimäärin jotain 143 luokkaa. 8,5 km tuli saldoksi, ihan hyvä, sillä vedin kyllä niin hitaasti kuin suinkin, ettei rasittuisi liikaa tuon taudin jälkeen.

Nyt on maanantai ja lepopäivä, tästä alkaa seitsemäs treeniviikko. Mahtavaa huomata, että kunto on sen verran kasvanut, että pitkän lenkin jälkeisenä päivänä on kaikin puolin ok olo. Venyttely on kyllä ihan ehdoton, ilman sitä on aamuisin jumissa.

Ens viikolle tuppaakin sitten haastetta kerrakseen, sillä loman alkajaisiksi suunnataan Välimerelle lomailemaan viikoksi. Saas nähdä, miten lenkkeily niissä keleissä käy!

H.

Viikko 5 käyntiin

Eilen alkoi viikko 5, ja harjoitusohjelma viikoille 5 - 8 näyttää tältä:

• ti 30 min
• to 45 min 
• la 30 min
• su 70 min

Eli torstain ja sunnuntain lenkit pitenevät hieman. Luvassa ei kuitenkaan vielä ole nopeampia lenkkejä, ne tulevat ohjelmaan vasta myöhemmin. Mahtavaa on kuitenkin huomata, että kunto nousee niin, että jaloissa on voimaa ja jaksaisi mennä pidemmälle ja lujempaakin. Pitää nyt vain yrittää sitkeesti veivata peruskuntoa, jotta jaksaa sitten pitempiäkin lenkkejä.

Juoksu on tuntunut vähän polvissa, mutta uskon sen helpottavan paremmalla venyttelyllä. Mutta siis vitsit, miten hankalaa on löytää hyvää ja helppoa ulkoreiden venytystä! En ymmärrä. Tuntuu, että en vain saa sitä osaa itsessäni millään venymään. Lähinnä naurattaa, kun kokeilen eri variantteja ton kohan venyttämiseen, kun mikään ei veny. Jonkun pitäis varmaan näyttää tai ohjata, miten tehdä ko. kohdan venytys oikein. Lupaan ilmoittaa, kun löydän omasta mielestäni toimivan venytyksen. 

Muuten venyttely on kyllä ihan mahtavaa sikälikin, että teen enimmäkseen istumatyötä. Liikkumisen aloittamisen myötä on tajunnut, miten tärkeää on venytellä ihan muutenkin. Varsinkin nyt sen huomaa, koska venyttelemättä jättäminen kostautuu kyllä seuraavalla kerralla.

Tänään on juoksusta lepopäivä. Eilisen vedin melko korkeilla sykkeillä vaihtelevassa maastossa: pururata ja asfalttia. Jalassa paljasjalkakengät, ja kyllä joutuivat etenkin jalkapohjat töihin! Nyt hörppään kaffin  loppuun ja riennän töihin, juoksu jatkuu taas torstaina.

H.

Eka jakso lopuillaan

Ensimmäiset neljä viikkoa loppumetreillä ohjelman kanssa. Vielä huomisen pitkä lenkki, niin sitten lähtee käyntiin viikkojen 5 - 8 ohjelma. Niistä lisää ensi viikolla.

Tänään lenkki kulki keskustan ja rantojen kautta. Puoli tuntia ja neljä kilsaa, joita ennen ja joiden jälkeen parin kilsan kävelyt. Hyvin kulki ja eka kertaa sai olla lyhkäsemmät trikoot. Se on kesä se! Pääskyset lensi ja unikot kukki. Kaupungin heräily on parasta aikaa!

Nyt pähkäilen, minne sitä suuntaisi huomenna aamulla...viikon lyhkäset menee missä vain, mutta sunnuntaisin sitä jostain syystä haluaa satsata reittiin ja fiilikseen :D.

H.

PS. Intersportissa vielä huomenna kanta-asiakkaiden - 30 % -kampanja!

Uudet kengät

Tilasin Zalandolta pari viikkoa uudet, kevyemmät juoksukengät. Tilaus ja toimitus hoitui nopsaan, ja nyt olen jo parilla lyhyemmällä lenkillä kenkiä testaillut.

Tähän asti olen siis juossut Asicsin GT-2150-lenkkareilla, jotka sain siskolta, joka aikanaan meni ja hankki itselleen aivan liian pienet kengät. Ne kulkeutuivat minulle vain sovitettuina, ja olen tykännyt kengistä kovasti. Asicseissa on leveä lesti, hyvä vaimennus, ja ne ovat kaikin puolin hyvät perusjuoksukengät. Hiljalleen alkoi kevään mittaan mielessä kuitenkin kyteä ajatus kakkoskengistä, joilla saisi hieman erilaista tuntumaa lenkkeilyyn. Tässäpä siis ensifiilikset uusista kengistä... 

Kengät ovat Niken Free 4.0 -paljasjalkakengät, ja täytyy sanoa, että on kyllä kuulkaas löytynyt etenkin jalkapohjasta uusia lihaksia! Koot ovat melko pieniä, ja tilasinkin jalkaa mittailtuani yhtä kokoa isommat kengät kuin yleensä. Oli hyvä päätös; ei hierrä varpaita, mutta tukee kuitenkin hyvin nilkkaa, eikä jalka heilu kengässä.

Kenkä on erittäin miellyttävä jalassa. Pinta on Flyknit-neulosta, joka on napakkaa mutta joustavaa, ikään kuin tukevamman ja pohjustetun sukan kanssa juoksisi. Erityisesti pidän pohjasta, jonka kuviointi tuo askellukseen erilaista joustoa, minkä kyllä tuntee jalkapohjassa ja säären/pohkeen lihaksissa. Pisteitä kenkä saa myös siitä, että vaivaisenluut eivät ole inahtaneetkaan, kun nämä ovat olleet jalassa!

Paljasjalkakengistä neuvottiin useammalla sivulla, että alkuun kannattaa tehdä lyhyempiä totuttelulenkkejä. Tämä on ihan paikallaan, sillä tuntuma on hyvin erilainen perustossuihin verrattuna. Ehkäpä näillä totuttelun jälkeen vetäisee vielä pidemmänkin lenkin ;).

H.

Sunnuntain pitkä

Aloitin kaksi viikkoa sitten rytmittämään juoksua Sportissa olleen maratonkoulun mukaan. En tiedä, minkä vuoden ohjelmasta/lehdestä on kyse, sillä sain ohjelman kaverilta, joka sai sen taasen omalta kaveriltaan... Nämä kaverit ovat kuitenkin talsineet maratonin menestyksekkäästi ohjelman turvin, joten tuumin, että mikäpä tuossa, tällä mennään. Jos sitä vaikka saisi sen kauan kaivatun kunnon takas ja kestävyyttä kerrytettyä.

Alkuun ohjelmassa piti testata, mikä on senhetkinen kunto. Jos jaksoi juosta yli puoli tuntia, ohjattiin noudattamaan ohjelmaa kaksi (oli siis helpompi ja vaativampi ohjelma, ja meikäläisen, sohvaperunankin, kunto oli kevään omatoimisen haahuilun jäljiltä kuitenkin senvertanen, että haastavammalla setillä lähdettiin sitten liikkeelle).

Tuntuu hyvältä, kun juoksussa on rytmi. Sekä päivien näkökulmasta että itse harjoituksen aikana. Ohjelma rytmittää treenit tietyille päiville ja asettaa ehdot sykkeelle sekä treenin kestolle. Parasta on, että ohjelmassa ei mennä "minuutti sitä, toinen tätä" -periaatteella, vaan siinä saa vain juosta tietyn ajan ja huolehtia sykkeestä. En kestäisi jatkuvaa vahtaamista, sillä juoksu (edit: löntystely tässä tapauksessa) ei ole minulle sitä.

Juoksemisessa parasta on huomata jaksavansa, mutta yhtä tärkeää on nollaaminen ja kelailu noin niin kuin pääkopan kannalta. Nämä molemmat osuivat eilisellä lenkillä kuulkaas niin nappiin, että kyllä pisti perunaa hymyilyttämään leviästi lenkin loppumetreillä, kun hoksas, että vielä ois varaa päästellä! Luotan silti, että kunhan maltan pysyä ohjelman spekseissä, kunto karttuu vähitellen. Vaihdoin siis kävelyyn, kun aika oli täynnä.

Eilen oli toisen harjoitusviikon sunnuntaijuoksun vuoro eli pitkän lenkin aika.  Pituutta oli 60 min, tällä kestolla mennään ohjelmassa ekat neljä viikkoa. Muuten ensimmäisten neljän viikon treenit menevät seuraavasti:

ma: lepo
ti: 30 min
ke: lepo
to: 45 min
pe: lepo
la: 30 min
su: 60 min

Keli oli mainio, aurinko paistoi ja ilma lämpeni hiljalleen aamuvarhaisella. Tuuli oli kuitenkin melkoinen - kuten täälläpäin yleensä aina! Askel rullasi ja tuli hiki. Sykkeitä en saa ihan sinne, mihin pitäisi eli peruskuntoalueelle (60 - 70 % maksimista), mutta pysyvät kuitenkin kestävyysalueella (70 - 80 % maksimista) suurimman osan lenkistä. Huomasin toivovani lenkin jälkeen, että voi kun olisi jo taas sunnuntai!

H.

Rakkoja

Jaa-a. Sitäpä tässä vain on tullut kelailtua, että on se jännä, miten juoksusta tulee rakkoja jaloissa mitä omituisimpiin kohtiin. Ei normimenossa tämmöstä ole kyllä koskaan tullut vastaan. En kyllä koskaan ole aiemmin juossut yhtä tiiviisti ja säännöllisesti, saati näin pitkiä lenkkejä. Nyt vain on käynyt niin, että olen tainnut vihdoin löytää lajini ja haksahtaa urakalla.

Onkohan rakkoja mahdollista välttää? Testasin yhdesti rakkolaastaria lenkillä, ja tuntui, että homma vain paheni. Ei nuo rakot maailmaa kaada eivätkä ole valtavia. Lähinnä huvittaa, miten hassuihin paikkoihin niitä ilmestyy.

Ehkäpä tää sitten on vain mun, koppurajalan, kohtalo. Eipähän sentään kynnet lentele, niin kuin jotkut kertovat käyvän. Ei sillä, ei mun lenkit vielä niin pitkiä ole, että tosta olis pelkoa :D!

Juoksen tällä hetkellä Asicseilla, joissa on superhyvä tuntuma. On jalkaa tukevat ja askel on niissä joustava. Kengässä on myös mukavasti varpailla tilaa, eli kengät eivät kyllä hierrä mistään juoksun aikana.

Olen kuitenkin nyt mennyt haksahtamaan pitkän pohdinnan jälkeen ja tilannut kakkoskengät. Niistä lisää sitten, kun paketti saapuu postissa. En kyllä millään malttaisi odottaa...!

H.

Edit: täältä perusvinkkejä aloittelijoille http://www.juoksija-lehti.fi/Default.aspx?tabid=3134

Sykevyö testissä

Tulipahan hankittua Sportstracker HRM Smart -sykevyö. Sportstrackerilla on tullut seurattua ennen sykevyön hankintaa lenkkien pituutta ja reittejä. Jonkin verran olen kiinnittänyt huomiota kulutettuihin kaloreihin, mutta sen tiedon todenperäisyyden jätän kyllä omaan arvoonsa. Jotenkin tuollaiset kalorinkulutusjutut ei ihan meikäläistä ole koskaan vakuuttaneet esim. kuntosalilaitteissakaan, vaikkakin suuntaa ne kyllä varmasti antavat.

Sykevyö oli helppo yhdistää iPhoneen, laitteet löysivät heti toisensa. Systeemi pelaa bluetoothilla, ja sykevyö on ihan perussykevyön tyyppinen. Ohjelmaan voi pistää hälyt päälle tavoitesykkeen osalta (minkä teinkin, ja ärsyynnyin sitten tietty vietävästi siitä piipityksestä lenkillä...). Aika vikkelään pistin äänet pois päältä, kun en jaksanut takuta sen kans, mistä hälyt saa ohjelmassa pois. Siihen voi perehtyä sitten myöhemmin...

Kipaisin tiistai-illan lyhyen 30 min lenkin siis testimielessä vyön kanssa. Noin 4,5 km jolkotuksessa keskisykkeet oli 154, maksimi huiteli 204 - huh huh, ihan liian raskaita vetoja ja turhan kovaa tempoa siis juoksuohjelman mielestä, mutta testi testinä siis tällä kertaa. Ens kerralla mennään hiljaa ja tasaisesti.

Eka kertaa testailin siis myös vetoja lenkillä tässä ohjelmassa, ja aika nihkee tuntuma jäi. Tosin olin lenkillä poikkeavaan aikaan, mikä saattoi vaikuttaa yleisfiilikseen ja juoksutuntumaan. Päivän päätteeksi kiskaistu pyörähdys oli aika raskas, omaan makuun aikaiset aamut on paljon parempia juoksuaikoja.

Testin lopputuloksena vois sanoa, että onhan tämä nyt järkevämpää, että lenkillä on yks laite vähemmän messissä, kun ei tarvi sitä perinteistä sykemittaria pistää käteen. Toki miinuksena on mukana kuskattava puhelin, mutta se nyt kulkis joka tapauksessa mukana. Yhteys toimi hyvin koko ajan, ja harjoitustietojen selailussa näkyi jälkikäteen, minkä verran eri sykealueilla oli tullut vedettyä. Ihan hyvä hankinta kaiken kaikkiaan omasta mielestä!

Lenkkien mitattavuus ja harjoitusten seurattavuus on ainakin itselleni mielekästä ja oman kehittymisen kannalta tärkeääkin. Kun jää jonkinlainen jälki, tietää, mitä on tehnyt ja pidemmällä aikavälillä myös sen, mihin suuntaan on menossa.

H.

Jostain on aloitettava

Melekonen tyyppi. Siskolta saadut lenkkarit, vanhemmilta lainattu sykemittari, kylkiäishuivi, lapsen sormikkaat, joista yhdessä sormessa reiänalku. Tyyliguru matelee pitkin pyörätietä etanavauhtia tihkusadeviimassa kokeillen, mihin siitä ois, oisko siitä, jaksaisko se.

Sohvaperuna kuorittiin maaliskuussa ja lykättiin lenkkipolulle, eihän tota makaamista jaksanu itekään enää kahtella. Alku oli sitten sitä päämäärätöntä haahuilua liian lujaa, liian pitkään, kelillä kuin kelillä, pääsääntöisesti kukonlaulun aikaan, ettei kukaan näe ja piä ihan pöhölönä, tukehu nauruunsa.

Työkaveri lykkäs ohjelman kohti juoksukuntoa sähköpostissa. Tallaaja makusteli sitä päivän, pari, ennen kuin tohti ja haastoi itsensä vaaditulle testilenkille. Ja kappas, kovemman ohjelman mukaan ohjattiin etenemään tuloksen perusteella. Jaksoi se. Ei tuo haahuilu näemmä ihan turhanpäiväistä ollutkaan.

Nyt on touhussa roti ja askel hidas. Tavoitteena on mennä pitkälle, ja ensimmäinen viikko on takana ohjelmaa, joka on sopivan simppeli ja selvä. Ekat 4 viikkoa etenee saman kaavan mukaan, ja sillä on menty tämä viikko: ti 30, to 40, la 30, su 60. Päälle on tullu pyöräiltyä ja venyteltyä. Mikähän tästä potusta kehittyy syksyyn mennessä?

Roiku mukana, jos lystäät, tänne tulee lykättyä mietteitä matkan varrelta. Otsaryppykommentit kiellän ja syväanalyyseihin en kykene. Höpinää tallauksesta siis luvassa, saa nähdä, mistä sitä ittensä löytää.

H.